Hyödytön, tylsä

Viime viikkoina on puhuttu paljon työttömyydestä ja ns muiden rahoilla elämisestä. Kaikki lähti Hesarin 13.10. julkaisemasta Ossi Nymanin henkilökuvasta. Jutussa esiteltiin mies, joka kieltäytyy tekemästä töitä. Monen mielestä miehen asenne on röyhkeä. Onhan hän nostanut työmarkkinatukea koko aikuisikänsä tekemättä juuri mitään rahojen vastineeksi. 

Hesarin jutulla oli selkeä näkökulma siihen, mitä on ja mitä ei ole oikea työ: työ josta saa palkkaa, on oikeaa työtä. Netissä moni keskustelija on kääntänyt oletuksen muotoon: oikeaa työtä tekevä ihminen ei elä toisten rahoilla. Harvempaa kiinnostaa, mitä Nyman on yrittänyt tehdä leipänsä eteen. Nyman on kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Röyhkeys nappasi hyvät kritiikit (mm. Hesarilta). Julkisessa keskustelussa Nymanin ammatti on sivuutettu. Miksi?

Koska taiteen arvot ovat hankalasti mitattavissa, liitetään taidetyöhön sitkaan mielikuva hyödyttömyydestä. Tätä mielikuvaa ei ole osattu tai haluttu muuttaa. Suomessa on olemassa instituutio, jolla periaattessa olisi valtaa vaikuttaa tähän mielikuvaan. Tuo instituutio on Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Se ei ole kuitenkaan kommentoinut esimerkiksi Nymanin tapausta millään tapaa.  Syytä hiljaisuudelle voi vain arvailla. 

Työttömänä taidealan ammattilaisena haluan rikkoa hiljaisuuden kertoa mitä tuo hyödyttömyys mielestäni on. Se on hauduttelua ja kypsyttelyä. Monelle lienee vaikeaa ymmärtää, miten paljon tyhjää aikaa luova työ vaatii. Mikään taideteos ei synny sellaisenaan. Musiikki, kuvataide, elokuva, koreografia – jokainen minuutti valmista materiaalia vaatii kymmeniä ellei satoja työtunteja. Taiteilija ei pidä lomia. Luovan työn ammattilaisen työ on tehdä havaintoja, joita hän käyttää työssään rakennuspalikoina. Kirjailijan työssä kirjoittaminen on vain jäävuoren huippu. Sitä on edeltänyt kirjoittamaton aika – taustatiedon etsiminen, kirjoittamattoman näkeminen. Lukeminen. Nykyisessä järjestelmässä tuo kaikki aika on kuitenkin luksusta tai suoranaista utopiaa. Itse olen valinnut tehdä kolmea eri palkkatyötä ostaakseni aikaa luovalle työlle. Koen, että olemme Nymanin sekä kaikkien työttömien taidealan ammattilaisten kanssa puun ja kuoren välissä. Jos emme tee luovaa työtä, emme elä, mutta jos emme tee palkkatöitä, emme saa rahoja elämiseen. Oletus, että meidän tulisi työllistää itse itsemme, on mahdotonta lunastaa ilman yhteiskunnallista tukea. Taiteilija ei ole yleensä markkinoinnin ammattilainen. Taiteilija on yleensä hyödytön. Hyvä taiteilija saa työllään katsojan näkemään tuon hyödyttömyyden itsessään. On kiinnostavaa, että taidealan työttömyys ei kiinnostanut juuri ketään ennen kuin Nyman ikään kuin avasi taiteilijuuteen liitetyn hyödyttömyyden myytin.

Te-toimisto katkaisi tuet Nymanilta hesarin jutun jälkeen. Vaihtoehtoja tukien katkaisemiselle tietenkin olisi, tai niitä voitaisiin kehittää. Kirjailijan työ voitaisiin esimerkiksi lukea "oikeaksi työksi", jonka harjoittamiseen saa tukea. Te-toimisto ja apurahojen myöntäjät voisivat kehittää mallin, jossa te-keskus voisi harkinnanvaraisesti toimia apurahan hakijan suosittelijana. Olisi mielekästä, jos jonkinlaisia erityisjärjestelyä edes kokeiltaisiin. Tukien katkaisemiseen kuitenkin päädyttiin siitä edes Nymanille ilmoittamatta. Tapaus todentaa Hesarin näkökulman työhön olleen valtavirran mukainen. Näkökulma ei ehkä kuitenkaan ole paras tai oikea. Se saattaa jopa olla vahingoittava ja ihmistä hylkivä. Ihmisellä on täysi oikeus olla tylsä ja hyödytön, vaikka sitten lainarahoilla. Kyseisen havainnon ei tarvitse olla radikaali, hyödyttömiin taiteilijoihin liitettävä anekdootti (vallitseva näkökulma uteliaisuuden puutteessaan kyllä ylläpitää myyttejä taiteilijoiden hyödyttömyydestä). Työn ja palkkatyön lukeminen synonyymiksi estää näkemästä, että taiteilija voisi olla tylsä ja rahattomuudessaan ahtaalla oleva tavallinen ihminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu